Lihattoman lokakuun päätös

Lokakuu vaihtui marraskuuksi jo lauantaina, mutta en ole sen jälkeen ehtinyt kirjoitella. Tarkoitus on nyt siis kertoa miten kuukausi ilman lihaa sujui ja mitkä ovat fiilikset taas lihasyönnin jälkeen. Täällä kerroin lihattoman lokakuun aloituksesta.

Ensinnäkin kuukausi kului todella nopeasti, niin kuin muutenkin tuntuu nykyään aika kuluvan. Mihin ne kaikki päivät ja viikot ja kuukaudet aina katoavat? Koko kuukauden aikana en juurikaan miettinyt lihaa tai ainakaan sitä ei tehnyt mieli. Tosin en missään oikeasti nähnyt kunnolla liharuokia joten ei tullut edes kunnon houkutuksia. Poikaystävällä oli kuulemma hieman haastavampaa kun töissä oli tajolla ribsejä ja muita herkullisia liharuokia. Onnistuin onneksi välttämään tälläiset kiusaukset, koska täytyy myöntää, että jos olisin jonkun kunnon mehukkaan pihvin nähnyt, olisi ehkä saattanut hieman tehdä mieli. Makkaroita ja muita eineksiä en ole kyllä himoinnut laisinkaan.

Kasvisruoka tuntui koko kuukauden ajan todella helpolta ja luonnolliselta vaihtoehdolta. Minun ei tarvinnut kummemmin miettiä ja suunnitella ruokia vaan ideat tulivat ihan itsestään. Vieläkin on paljon kasvisruokia joita haluan kokeilla. Harmi vain, ettei näin sujunut aivan kaikelta. Ystäväni nimittäin kertoi myös pitäneensä kasvisruoasta eikä myöskään kokenut suurta lihahimoa. Harmikseen hän vain kertoi turhan usein syöneen pinaatti- ja hernekeittoa, sekä erään pikaruokaravintolan kasvisvaihtoehtoja. Ilmeisesti aikaa ja ideoita ei vain ollut tarpeeksi.

Suuret kiitokset pitää vielä esittää yliopiston ruokapaikoille. Näiden tarjoaman herkullisen ja monipuolisen kasvisruoan ansiosta oli entistäkin helpompi toteuttaa lihaton kuukausi. Päätin, että aion välillä muutenkin valita kasvisruoan lihan sijasta.

Mitä sitten kuukaudesta jäi tällä kertaa käteen? Ainakin paljon hyväksi todettuja reseptejä sekä paljon vielä toteuttamatta olevia ideoita. Lempiruokiani joita kokkasin olivat punajuurifalafelit ja enchiladat papu-sipuli-paprika täytteellä. Kuukauden aikana opin myös paljon lihasyönnin vaikutuksista ilmastolle ja terveydelle, joista myös kirjoitinkin täällä. Tiedostan nyt paljon paremmin lihasyönnin haitat ja aion entisestäänkin vähentää lihan kulutusta.

Kun marraskuu sitten koitti, olin ostanut jääkaappiin yllättävän paljon lihaa: kalkkunaa leivän päälle, jauhelihaa pizzaa varten jota tarjosin kavereille sekä porsaan sisäfilettä sunnuntai aterialle. Lauantai amuuna kun tein tuon kalkkunaleivän, ei se tuntunut mitenkään kummalliselta. En odottanut kovin innolla mutta toisaalta en jännittänytkään lihaa. Lihan laittaminen leivän päälle tuntui yhtä luontevalta kuin pelkän juustoleivän teko. Makukaan ei herättänyt kummempia tuntemuksia. Ihan ok, kyllä tätä välillä syö mutta ilmankin toki pärjää.

Lauantaina söin ruoaksi edellispäivän kasvsiruokaa, joten vielä ei suurempaa kosketusta lihaan päässyt syntymään. Illaksi tein pizzaa kavereiden illanistujaisia varten. Toinen pizzoista sisälsi jauhelihaa ja toinen oli kasvisversio, ja molemmat upposivat ystäviini yhtä hyvin.

Sunnuntaina päästiin sitten oikeasti kokkaamaan kunnon lihaa ja jääkaappiin olikin varattu tuo porsaan sisäfilee. Järkytys oli kamala kun avasin lihapaketin. Raa'an lihan haju, joka sieltä tulvahti oli aivan kamala. Kun ei ole kuukauteen tuota hajua tuntenut oli se suuri shokki. Tuli melkein huono olo, eikä melkein tehnyt mieli syödä tuota possua. Aloitettiin kuitenkin kokkaamaan possua ja maustettiin sitten filee suolalla ja pippurilla, ruskistettiin pannulla ja kypsennettiin lopuksi uunissa. Lisukkeeksi oli uunijuureksia ja bearnaise-kastiketta. Lopulta liha oli kyllä ihan hyvää, mutta ei sitä paljoa voinut syödä. Heti tuli todella ähky olo ja napostelin lopuksi vain pelkkiä juueksia. Päätin siis, että vaikka lihaa nyt syökin, täytyy annoskoko pitää pienenä.

sunnuntai ateria

Tästä lähin meillä syödään monipuolisesti liha-, kala- ja kasvisruokia, niin kuin toki ennenkin. Punaisen lihan käyttöä vähennetään ja suositaan enemmin kanaa ja kalaa. Melko usein silti syömme vain kasvispitoisia ruokia. Haastan siis muutkin kokeilemaan silloin tällöin kasvsiruokaa, se voi nimittäin yllättää positiivisesti.