keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Lohi-artisokka-kiusaus



Maa-artisokka on todellista herkkua näin syksyllä. Ja meillä niitä oli tällä kertaa harvinaisen paljon, koska nostettiin kasvimaasta viime viikonloppuna kaikki artisokat. Maa-artisokka on helppo kasvi joka tuottaa paljon satoa, joten sitä voi hyvin suositella kasvatettavaksi.

Sitten piti vain pohtia mitä siitä artisokasta tekisi. Maa-artisokkakeitto on klassikko ja ohjeita on netti pullollaan. Tällä kertaa haluttiin kuitenkin syödä jotain muuta kuin keittoa. Mielessä kävi myöskin gratiini, pyree ja paahdetut lohkot. Mutta nuo kaikki ovat enemminkin ruoan lisukkeita ja haluttiin kokonainen pääruoka tehdä maa-artisokista. Sitten keksin, että niitä voisi laittaa lohikiusaukseen.

Maa-artisokan maku on pehmeä, makea, pähkinäinen ja jotkut luonnehtivat sitä aavistuksen savuisaksi. Se sopi siis loistavasti kermaiseen kiusaukseen lohen kanssa. Ohjeesta tulee yksi iso uunivuoka aivan täyteen. Joten jos haluat ruokaa pienemmän määrän, voit hyvin puolittaa ohjeen. Maa-artisokkien sekä perunoiden paino on mitattu kuorimisen jälkeen, koska artisokat ovat niin oudon mallisia että niistä menee paljon hukkaan kuorittaessa. Jos laiskuus iskee, niin voi käyttää perunoiden ja sipulien tilalla valmista pakaste peruna-sipuli-sekoitusta.

Ohje:


n. 650 g kuorittuja maa-artisokkia
n. 800 g kuorittuja perunoita
n. 500 g nahatonta lohta
2 sipulia
6 dl ruokakermaa
reilusti suolaa
mustapippuria
timjamia

Kuori maa-artisokat ja laita ne sitten kylmään veteen jossa on hieman sitruunaa, näin artisokat eivät tummu. Kuori myös perunat. Suikaloi artisokat, perunat ja sipulit ohueksi. Kuutioi tai suikaloi lohi. Laita kaikki ainekset öljyttyyn isoon uunivuokaan ja sekoita ne sekaisin. Mausta ruokakerma pippurilla, timjamilla ja reilusti suolalla. Makua saa olla paljon, koska peruna ja lohi sitä kaipaavat. Kaada vuokaan maustettu kerma. Kypsennä kiusausta 200 asteisessa uunissa noin 50-60 minuttiia, kunnes juurekset ovat kypsiä. Anna ruoan vetäytyä hyvin ennen tarjoilua.




Maa-artisokka ei säily kovin kauaa, joten jotain muutakin siitä piti tehdä. Viikonloppuna grillattiin artisokkia ruoan lisukkeeksi. Artisokat pestiin huolellisesti ja niitä ei kuorittu. Sitten ne puolitettiin ja maustetiin öljyllä, suolalla ja pippurilla. Maa-artisokat grillattiin kypsäksi, jolloin niistä tuli ihanan paahtuneen makuisia. Todella hyviä siis ja tällä tavalla artisokkia voi valmistaa myös uunissa.

Loput maa-artisokat keitettiin kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Kypsät artisokat soseutettiin soseeksi, joka pakastettiin. Valmiista soseesta on hyvä sitten myöhemmin tehdä esimerkiksi keittoa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Sitruuna-anjovispasta


Tämä ohje on avokadopastastaan tutulta Safkaa-tiimiltä. Kyseessä on niin simppeli mutta todella herkullinen pasta, jonka maku on ihanan kirpeä ja suolainen.

Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin käyttämään kasviöljyyn säilöttyjä suolattuja anjovisfileitä, jotka Suomessa myydään harhaanjohtavsti nimellä sardelli. Ja kovasti varoiteltiin käyttämästä sillejä ja kilohaileja makeassa mausteliemessä, jotka siis taas myydään nimellä anjovis. Valitettavasti meidän lähikaupassa noita oikeita anjoviksia (sardelleja) ei myydä, täytyi siis tyytä vain Pirkan anjovisrasiaan, joka sisältää kilohailia. Kaikista varoitteluista huolimatta uhmasin siis ohjetta, eikä kaduta yhtään. Tuli aivan superherkkua näistäkin anjoviksista. Joten jos et sardelleja löydä, niin käytä vain rohkeasti "feikki"ajovista.

Tämä pasta on todellista pikaruokaa, varsinkin jos sattuu olemaan valmiiksi keitettyjä kananmunia. Pastaan on hyvä käyttää jääkaapista löytyvät kananmunat sekä yrttien jämät. Ruoka on hyvää heti lämpimänä, mutta todellista herkkua myös kylmänä seuraavana päivänä. Ja viimeksi kun tätä tein, niin napostelin pastan jämät suoraan jääkaapista palattuani yöllä kotiin. Sopivan suolaista ja helppoa syötävää illanvieton jälkeen. Tässä siis ohje hieman versioituna.


Ohje (n. 4 annosta):


400 g pastaa
1 sitruuna
1 valkosipulinkynsi
n. 10 anjovisfilettä, itse käytin koko rasian (100/65 g)
3 keitettyä kananmunaa
n. 2,5 dl parmesaania raastettuna
0,5-1 dl oliiviöljyä
kourallinen yrttejä, esimerkiksi persiljaa ja ruohosipulia
mustapippuria myllystä
suolaa

Voit valmistaa pastakastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, iso posliininen käy hyvin. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta sitruunasta keltainen kuori, varo raastamasta valkoista osaa, se on kitkerää. Purista joukkoon sitruunan mehu. Raasta kulhoon yksi iso valkosipulinkynsi ja paloittele mukaan noin 10 filettä anjovista. Raasta joukkoon pari kolme desiä parmesaania. Painele keitetyt kananmunat haarukalla hienoksi ja laita mukaan kulhoon. Lorauta sekaan hieman yli puoli desiä oliiviöljyä. Hakkaa reilu kourallinen yrttejä hienoksi ja heitä sekaan. Maun tulisi olla tässä vaiheessa raikkaan sitruunainen ja melko suolainen. Mausta mustapippurilla ja mahdollisesti suolalla.

Keitä pasta runsaassa, hyvin suolatussa vedessä ohjeen mukaan, varo keittämästä liian kauan. Ota talteen desin verran keitinvettä. Valuta pasta lävikössä ja kaada kastikkeen joukkoon. Sekoita ja lisää tarvittaessa hiukan keitinvettä, jos pasta vaikuttaa sitä kaipaavan.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Punajuurifalafelit ja jugurttikastike


Täytyy myöntää, että en ole ikinä päässyt maistamaan falafeleja. Ne ovat Lähi-idästä kotoisin oleva härkäpavuista tai kikherneistä valmistettu friteerattu pyörykkä. Useimmiten niitä tarjotaan erilaisissa pikaruokaravintoloissa (erityisesti kebab-ravintolat) kasvisvaihtoehtona. En kovin usein syö pikaruokapaikoissa ja silloin kun syön valitsen kyllä sen lihaisan kebabin. Olen myös kuullut monen sanovan, että falafelit ovat yleensä aika kuivia. Nyt päätettiin siis itse valmistaa niitä ja kokeilla millaisia ne ovat. Vertailupohjaa ei muihin tuotteisiin ole, mutta täytyy myöntää, että näistä tuli todella herkullisia.

Tavallisista falafel-pyöryköistä nämä eroavat siinä, että näihin tuli punajuurta. Meillä jäi salaatista paahdettuja punajuuria, joten käytin ne tähän. Jos valmiiksi kypsiä punajuuria ei ole, voi ne kypsentää uunissa tai sitten keittää kypsäksi.

Falafelit tarjoillaan useimmiten pitaleivän ja erilaisten lisukkeiden kera. Myös riisin tai couscousin kanssa voidaan falafelit syödä. Tällä kertaa me valmistimme lisukkeeksi korianterilla ja chilillä maustetun jugurttikastikkeen sekä riisiä.


Punajuurifalafelit (n. 25 kpl):


n. 180 g kypsiä punajuuria
1 iso sipuli
2 tlk kikherneitä
1 kananmuna
1/2 dl korppujauhoja + pyöryköiden kierittelemiseen
1/2 sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
2 tl juustokuminaa
1 tl cayannepippuria
1,5 tl suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset ja aja seos hienoksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. Tarkista maku. Tee massasta palloja ja kierittele ne korppujauhoissa. Kuumenna pannulla reilusti öljyä ja paista pyöryköitä siinä kunnes ne ovat kypsiä ja kauniin värisiä. Öljyä menee melko paljon, koska pyörykät imevät sitä todella paljon itseensä. Kaikkia pyöryköitä ei kannata paistaa kerralla, jotta pannulla riittää tila ja itsellä riittää kädet kaikkien vahtimiseen ja kääntelemiseen.


Korianteri-chili-jugurttikastike:


n. 5 dl turkkilaista maustamatonta jugurttia
1 mieto punainen chili
iso kourallinen korianteria
hieman sitruunan mehua
ripaus suolaa, pippuria ja sokeria

Poista chilistä siemenet ja hienonna se sekä korianteri. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja tarkista maku. Anna maustua jääkaapissa ennen tajoilua.


torstai 23. lokakuuta 2014

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti



Olen varmaan jo monta kertaa todennut kuinka täydellinen yhdistelmä punajuuret ja vuohenjuusto on. Mutta tuohon suolaisen makeaan makuun ei vain kyllästy. Tällä kertaa uunissa paahdetut punajuuret pääsivät salaattiin paistetun vuohenjuuston kera.

Annokseen tuli pohjalle tavallista salaattia, joten mitä vain salaattilajiketta voi käyttää. Päälle paahdettuja punajuuria, cashew-pähkinöitä, viikunaa ja balsamico-siirappia. Sekä lopuksi annos kruunataan isolla vuohenjuustopalalla. Meiltä löytyi jääkaapista vielä yksi viikuna, jonka pilkoin kahden salaattien päälle, mutta myös muita hedelmiä voi käyttää (esim. päärynää).

Yhteen annokseen tarvitsee noin 1-2 punajuurta, koosta riippuen. Punajuuret kuoritaan ja lohkotaan paloiksi. Ne maustetaan öljyllä, suolalla, pippurilla ja timjamilla. Sitten punajuuret paadetaan 220 asteisesa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä.

Vuohenjuuston leikkasin parin sentin kiekoiksi ja paiston pannulla kuumassa öljyssä hetkisen molemmilta puolilta. Vuohenjuustoa ei saa paistaa liian kauan ettei se sula kokonaan, kannattaa myös olla varovainen ettei se hajoa.

Kastikkeeksi tein herkullisen balsamico-siirapin,  jonka makea ja kirpeä maku sopi loistavasti salaatin ainesten kanssa. Siirappia varten mittasin kattilaan puoli desiä balsamico-etikkaa ja puoli desiä sokeria. Kastiketta keitettiin hetki miedolla lämmöllä, kunnes se muuttui hieman siirappimaiseksi. Ei kannata keittää liikaa, koska kastike paksuuntuu todella paljon jäähtyessään.

Tätä salaattia oli ihana syödä tavallisena arki-iltana ja nauttia elämän pienistä iloista ja herkuista. Mutta myös lounaaksi tai vaikkapa alkuruokasalaatiksi tämä voisi olla oikein sopiva.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Superhelppo bataattikeitto


Sosekeitot ovat todella helppoja ja nopeita tehdä. Juurekset ovat nyt edullisia ja niistä saa todella monipuolisia ruokia. Näin syksyllä on ihana nauttia samettista ja lämmintä keittoa, jonka voi valmistaa lempijuureksistaan.

Tällä kertaa tein bataatista keittoa, joka on ihanan makeaa. Keitto ei vaadi erikoisia raaka-aineita ja on myös siksi niin helppo. Annokseen voi lisätä päälle vielä raejuustoa jolloin siitä saa vielä ruokaisemman.

Ohje (n. 4-5 annosta):


n. 1 kg bataattia
2 pientä perunaa
2 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
n. 8 dl vettä
n. 1 dl kermaa
valkopippuria
suolaa

Kuori ja pilko bataatit ja perunat. Kuumenna kattilassa voi ja lisää juurekset. Kuullota niitä hetki ja murenna sitten joukkoon kasvisliemikuutio ja kaada päälle vettä niin, että juurekset peittyvät. Keitä kunnes bataatit kypsyvät. Kaada osa keitinliemestä kuppiin. Lorauta keiton joukkoon kermaa ja mausta valkopippurilla. Soseuta keitto sileäksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa sekä keitinlientä, jotta saat sopivan koostumuksen.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pakasterapujen elvytys ja muita rapujuhla vinkkejä



Ensimmäistä kertaa pääsimme itse järjestämään rapujuhlia, koska aiempina vuosina olemme päässeet nauttimaan ravuista vanhempiemme luona. Ei näitä tosin voi ehkä juhliksi nimittää, koska herkuttelimme siis ravuilla kahdestaan. Se, että "juhlimme" vain kahdestaan kotona, herätti paljon ihmetystä ainakin miehen ystävissä. Miedän mielestä tässä ei ollut mitään kummallista. Meille riittää hyvä seura, ruoka ja viini, emme tarvitse paljon ihmisiä ympärille juhlatunnelmaan. On oikeastaan aika kiva herkutella ravuilla rennosti kotona ilman suurempia paineita. Toki isot rapujuhlat olisivat varmasti todella hienot, hauskat ja ikimuistoiset. Mutta tällä kertaa näin.

En muistaakseni ole ikinä päässyt eläviä (tai siis elävänä itse keitettyjä) rapuja maistamaan, vaan aina on pitänyt "tyytyä" pakasterapuihin. Kun tietoa "paremmasta" ei ole, niin ovat pakasteravut suurta herkkua. Mutta liemi pitää tehdä toki itse, koska se paketin valmis liemi on tosi ällöttävä ja tunkkainen. Tekemällä liemen itse saa ravut elvytettyä uudelleen raikkaan makuisiksi. Parastahan olisi käyttää liemeen kruunutilliä, jolloin tillissä olevat kukinnot antaisivat kunnollisen tillin maun. Harmikseni en vain mistään (kaupasta, torilta, kauppahallista) löytänyt kruunutilliä, joten piti tyytyä tavalliseen. Voimistaakseen tillin makua voi toki käyttää myös tillin siemeniä, mutta niitäkään minulla ei nyt ollut. Käytin siis liemessä fenkolia ja kuminaa, jotka antavat vähän samantapaista makua. Hieman laitoin myös chiliä, jotta maussa olisi kiva pieni twisti, tulisia näistä ei siis tule. Liemen kuuluu olla todella suolainen, jotta ravut saavat rutkasti makua.  

Pakasteravut kannattaa sulattaa ennen kuin ne laittaa liemeen maustumaan. Paketissa on sulatusohjeet, itse taisin pitää yön yli pöydällä sulamassa. Liemen ohjeeni riittää kilolle rapuja (1 pkt), jos siis käytät enemmän rapuja moninkertaista vain määrät. Meilläkin oli kaksi kiloa rapuja, joten tupla annos lientä.




Liemi pakasteravuille:


1 kg sulatettuja pakasterapuja

2 l vettä
0,5 dl suolaa
2 tl sokeria
1 nippu (kruunu)tilliä
2 kuivattua chiliä (tai maun mukaan)
0,5 tl kokonaisia fenkolin siemeniä
0,5 tl kokonaisia kuminan siemeniä
(tai tillin siemeniä)

Mittaa kattilaan kaikki ainekset ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä viitisen  minuuttia ja tarkista maku. Poista tillin oksat ja chilit. Jäähdytä liemi hyvin ja lisää sitten sekaan sulaneet ravut. Voit lisätä vielä tuoretta tilliä joukkoon. Anna rapujen maustua liemessä jääkaapissa vuorokauden ajan.





Rapujuhla-kattaukseen jokaisella on varmaan oma tyylinsä ja omat tarvikkeet. Meillä pöydässä oli lautanen, leipälautanen, rapuveitsi, servetti, viinilasi, vesilasi, shottilasi, astiat rapujen perkuujätteille, sekä paljon taloupaperia ja kostetupyyhkeitä. Koristeena vielä tyyliin sopivia punaisia kynttilöitä. Usein rapujuhlakattaukseen voi kuulua myös käsienpesuastia sekä rapu-aiheisia koristeita, kuten servettejä ja ruokalappuja.





Ravut tarjotaan perinteisesti paahtoleivän päällä. Ja tämän lisäksi meillä oli tajolla pehmentynyttä voita, valkosipulimajoneesia, tillisilppua ja sitruunaa. Valkosipulimajoneesia varten sekoitin vain valmiin majoneesin joukkoon raastettua valkosipulia (maun mukaan, eli paljon), suolaa, pippuria, sokeria ja sitruunamehua.





Ruokajuomaksi oli kuivaa valkoviiniä, sitruunavettä sekä muutama perinteinen viinashotti. Pfaff special 2012 viini oli ihan hyvä, mutta ei kuitenkaan ihan täydellinen rapujen kanssa. Ensi kerralla täytyy kokeilla jotain muuta.





Isältäni tutun tavan mukaan kuivasimme rapujen kuoret. Perkasimme siis erilliseen astiaan rapujen panssarit ja muut kuoret ilman sisälmyksiä tai muuta lihaa. Ne kuivatettiin uunissa noin sadassa asteessa viitisenkymmentä minuuttia. Kuivatuista kuorista saa keitettyä maukkaan rapuliemen, josta voi tehdä esimerkiksi katkarapukeittoa.


Näin sotkuinen oli pöytä rapujuhlien jälkeen.




Rapujuhlien jälkkäriksi voisi syödä varmaan mitä vain, mutta me halusimme jotain kevyttä ja raikasta. Olin valmistanut baileys-minttu jäätelöä, samaa jota käytimme aiemmin puffet-jäätelöihin. Tällä kertaa jäätelö oli yksinkertaisesti kulhossa ja lisukkeeksi oli suklaakeksi.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Punajuuri-vuohenjuustokeitto


Punajuuresta saa niin kauniita ja herkullisia ruokia. Kuka voisi vastustaa tätä kauniin pinkkiä ja samettista keittoa, jonka maku on ihanan suolaisen makea. Jos pitää punajuuresta ja vuohenjuustosta on tämä keitto hemmottelua makuhermoille. Ruoka on myös helppo tehdä ja vielä helpompi syödä ;)


Ohje (3-4 annosta):


500 g punajuuria
2 perunaa (n.230 g)
1 pieni sipuli
2 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
n. 5 dl vettä
hieman alle 1 dl kuohukermaa
100 g vuohenjuustoa + annoksen päälle

Kuori ja paloittele punajuuret, perunat ja sipuli. Punajuuret kannattaa pilkkoa pienimmiksi koska niiden kypsyminen vie eniten aikaa. Kuumenna voi kattilassa ja lisää kasvikset. Kuullota niitä hetki ja murenna sitten joukkoon kasvisliemikuutio ja kaada päälle vettä niin että kasvikset peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä kunnes juurekset kypsyvät, aikaa minulla meni viitisentoista minuuttia.

Kaada noin puolet nesteestä kuppiin ja jätä sivuun odottamaan. Lisää keiton joukkoon paloiteltu vuohenjuusto ja pieni loraus kermaa. Soseuta sauvasekoittimella. Tarkista maku ja koostumus. Lisäile keitinlientä jotta saat keiton sopivan paksuiseksi. Valmiin annoksen päälle voi vielä ripotella vuohenjuusto muruja.




P.S. Keitto on hyvää  myös kylmänä, sanoi mies joka ei voi tällä hetkellä syödä mitään kuumaa tai kiinteää.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Tofu-wokki


Tofun ja lihan ympäristövaikutuksien erot
Kuten jo aiemmin kirjoitin, ovat kasvisruoat paljon terveellisempiä kuin liha. Sen lisäksi ovat kasvisruoat myös ympäristölle ja luonnolle eduksi, jota on hyvin kuvattu myös tofu-paketin kyljessä. Aiemmin en ole kovin paljon tofusta pitänyt, eikä se vieläkään suurinta herkkua ole, mutta wokin joukossa hyvin maustettuna se on jopa ihan hyvää. Tofu kannattaa siis marinoida hyvin ja antaa sen maustua kunnolla.

Ohje (n. 4 annosta):


tofun marinointi
250 g tofua
2 cm pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
1 tl seesamiöljyä
3 tl soijakastiketta
3 tl makeaa chilikastiketta

Kuori ja raasta inkivääri sekä valkosipulin kynnet. Sekoita ne kulhossa muiden marinadin ainesten kanssa. Paloittele tofu kuutioiksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Sekoita hyvin ja anna maustua jääkaapissa.

wokki
marinoitu tofu
2 porkkanaa
6 herkkusientä
1 paksoi (tai kiinankaali)
3 laattaa nuudelia
5 cm pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
1/2 chili
1 tl seesamiöljyä
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl soijakstiketta
1 rkl osterikastiketta

Kuori ja pilko porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi myös sienet. Paloittele paksoista erikseen valkoinen osa muutaman sentin viipaleiksi ja lehtiosa hieman isoimmiksi paloiksi. Hienonna inkivääri, valkosipuli ja chili. Kuumenna wokkipannussa seesamiöljyä ja rypsiöljyä. Laita nuudelit kiehuvaan veteen kannen alle kypsymään, mutta niitä ei tarvitse keittää.

Kun öljy on kuumentunut todella kuumaksi lisää tofukuutiot marinadin kera. Heitä sekaan myös porkkanat, sienet ja paksoin valkoiset osat. (Jos käytät kiinankaalia, älä lisää sitä vielä.) Lisää myös hienonnetut inkiväärit, valkosipulit ja chilit. Paista jonkin aikaa. Lisää lopuksi sitten valutetut esikypsennetyt nuudelit ja paksoin vihreät osat (tai kiinankaali). Mausta soijalla ja osterikastikkeella. Sekoita hyvin ja tarkista maku.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Syksyinen pastakastike lehtikaalista ja sienistä




Lehtikaali on jo jonkin aikaa ollut todellista muotiruokaa, mutta meidän keittiössä sitä on ensimmäisen kerran kokeiltu vasta nyt syksyllä. Kokeilimme tuossa vähän aikaa sitten lehtikaalisipsejä, joita varmaan lähes jokainen ruokabloggaaja on jo tehnyt. Taisimme olla siis pahasti jäljessä tästä ruokavillityksestä. Kaikki ovat kehuneet lehtikaalisipsejä taivaallisiksi ja todella herkullisiksi, mutta ainakin meillä sipsit olivat niin karmeita ettei niistä voinut edes blogiin kirjoittaa. Suurin virheeni taisi olla, että niihin lipsahti aivan liikaa suolaa, mutta muutenkaan kaalin maku sipsissä ei miellyttänyt. Ei siis minulle ainakaan ollut mikään ihana makuelämys liian suolaiset kaalinmakuiset rapsakat "sipsit". Tyydyn siis tästä lähin tekemään sipsejä vain muista juureksista ja jätän lehtikaalin muuhun käyttöön.

Tällä kertaa päätin siis käyttää lehtikaalia pastakastikkeeseen yhdessä suppilovahveroiden kanssa. Nämä ihanat syksyn antimet muhivat kermassa maukkaiksi ja kastike oli ihanan makuista pastan kanssa. Tällä kertaa seuraksi keitin vain tylsästi makaronia, mutta mikä vain pasta käy. Myös muita sieniä kuin suppiksia voi käyttää. Kastike riittää noin 4-5 annokseen riippuen pastan määrästä.

Kermainen lehtikaali-suppilovahvero kastike pastalle:


n. 170 g suppilovahveroita (tai muita sieniä)
1 pss (120 g) lehtikaalia
1 sipuli
voita
1 kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa
n. 1 dl vettä
(persiljaa)

Huuhtele lehtikaalit ja paloittele ne. Pilko myös sienet ja hienonna sipuli. Kuumenna pannulla runsaasti voita ja lisää sipulit kuullottumaan. Lisää sen jälkeen sienet ja lehtikaalit paistumaan. Paista viitisen minuuttia ja murenna sitten sekaan kasvisliemikuutio. Kaada joukkoon kerma ja huuhtele tölkki lorauksella vettä ja kaada sekin joukkoon. Sekoita hyvin ja anna kastikkeen porista hetki miedolla lämmöllä. Tarkista maku ja lisää lopuksi hieman hienonettua persiljaa. Tarjoa kastike keitetyn pastan kera.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Intialainen linssi-kasviscurry ja raita-kastike




Olen huomannut, että aasialaistyyliset kasvisruoat ovat erittäin maukkaita ja niihin ei edes lihaa kaipaa. Runsaat  mausteet saavat ruoasta todella herkullisen, ja on varmasti myös kasvisruokaan tottumattomankin mieleen. Intialainen ruoka on mielestäni todella hyvää ja päätimme tehdä oman intialaisen kasviscurryn, johon tuli linssejä, perunaa ja kukkakaalia. Kastikkeen pohjana käytimme kaupan valmista currykastiketta, koska halusimme päästä helpolla.

Tämä curry olisi hyvää sellaisenaan, eikä välttämättä kaipaisi edes lisukkeita. Mutta halusimme kuitenkin sen kanssa syödä riisiä ja naan-leipää (joka sekin valmiina kaupasta). Teimme myös herkullisen raita-kastikkeen miedontamaan makuja, vaikka ruoka ei tällä kertaa edes ollut juurikaan tulista.


Linssi-kasviscurry (n. 5 annosta):


2 dl punaisia linssejä
n. 380 g perunoita
n. 500 g kukkakaalia
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 tlk (350 g) intialainen currykastike (esim. Patak's Jalfrezi)
1-2 dl vettä
2-3 rkl turkkilaista jugurttia
öljyä
tuoretta korianteria
(chiliä)

Paloittele ja esikeitä perunat suolalla maustetussa vedessä (voit myös käyttää tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita). Keitä myös linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipuli, valkosipulit ja kukkakaali.

Kuumenna paistokasarissa tai wokkipannulla öljyä. Lisää sipuli, valkosipulit ja kukkakaali. Paista niitä hieman yli viisi minuuttia. Lisää valmis currykastike purkista ja huuhtele purkki pienellä vesitilkalla ja kaada se joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia.

Lisää hieman jugurttia pehmentämään makua. Jos haluat tulisempaa voit lisätä chiliä (tuoreena, kuivattuna, jauheena tai tahanana). Lisää vielä linssit ja perunat joukkoon, ja kuumenna hetki. Lopuksi silppua päälle tuoretta korianteria.



Raita-kastike:


500 g turkkilaista jugurttia
n. 8 cm pala kurkkua
2 tomaattia
pieni kourallinen tuoretta korianteria
muutama ruohosipulin varsi
1/2 limen mehu
1/2 tl juustokuminaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus pippuria

Poista tomaateista vetinen siemenosa keskeltä. Pilko tomaatin "liha" pieneksi kuutioksi. Poista myös kurkusta vetinen keskusta ja kuutio myös kurkku pieneksi. Hienonna korianteri ja ruohosipulit. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja tarkista maku. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Leipäjuustoa ja hedelmiä




Leipäjuusto ja lakkahillo on perinteinen ja herkullinen jälkiruoka. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan ollut lakkahilloa, mutta ajattelin hedelmienkin sopivan hyvin leipäjuuston kaveriksi. Niistä valmistui ihana viikonlopun aamiainen, mutta myös jälkiruoaksi tämä olisi oikein sopiva. Voit myös käyttää tähän muitakin hedelmiä. 

Ohje (kahdelle):


n. 200 g leipäjuustoa
1 päärynä
2 viikunaa
kourallinen pakastevadelmia
cashew-pähkinöitä
1 rkl voita
2 tl (ruoko)sokeria

Paloittele päärynä ja viikunat. Kuumenna paistinpannulla voita ja sokeria. Lisää siihen hedelmät, jäiset vadelmat ja hieman cashew-pähkinöitä. Paista niitä hetki. Jaa hedelmät annoskulhoihin. Pyyhkäise paistinpannu puhtaaksi talouspaperilla ja lämmitä siinä hetki myös leipäjuuston palasia. Nosta juustot hedelmien päälle ja nauti.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kasvispizzat


Nyt viikonlopun saapuessa on  hyvä julkaista pari pizza ohjetta. Nyt lihattomana kuukautena pizzaan piti keksiä kasvistäytteitä ja täytyy myöntää, että näistä tuli ihan superherkullisia. Toiseen pizzaan tuli tuoretta pinaattia, tomaattia ja mozzarellajuustoa. Ja toiseen pizzaan tuli punaista paprikaa, kalamata-oliiveja ja mozzarellajuustoa.

Pohjan ja tomaattikastikkeen reseptin löytää täältä, sekä myös pizzojen paisto-ohjeen.


Paprika-oliivi-mozzarella pizza:


1 pieni punainen paprika
n. 8 kalamata oliivia
1 pallo (215 g) mozzarellajuustoa
hieman parmesan-juustoa

Suikaloi paprika, pilko hieman oliiveita ja viipaloi mozzarellajuusto. Levitä pizzan päälle mozzarellaviipaleet ja sitten paprikat ja oliivit. Lopuksi raasta päälle hieman parmesania.







Pinaatti-tomaatti-mozzarella pizza:


70 g tuoretta pinaattia + voita, valkosipulia, suolaa ja muskottipähkinää
1 tomaatti
1 pallo (215 g) mozzarellajuustoa
hieman parmesan-juustoa

Huuhtele pinaatin lehdet ja paista niitä hetki pannulla voissa valkosipulin kera ja mausta hieman suolalla ja muskottipähkinällä. Viipaloi tomaatti ja mozzarella. Levitä pizzan päälle mozzarellaviipaleet ja sitten pinaatit ja tomaatit. Lopuksi raasta päälle hieman parmesania.





torstai 9. lokakuuta 2014

Itsetehty pizzapohja ja tomaattikastike



Itsetehdyt pizzat ovat todella herkullisia ja täytteeksi voi laittaa mitä vain tekee mieli. Tässä minun ohjeeni pohjaan, josta saa kaksi pizzaa tai yhden uunipellin kokoisen pizzan. Myös tomaattikastike kannattaa valmistaa itse ja tässä siihen helppo ohje. 


Pizzapohja:


2 dl vettä
20 g hiivaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
n. 5 dl venhäjauhoja
1/2 dl öljyä

Sekoita kädenlämpöisen veden joukkoon suola, sokeri ja hiiva. Lisää puolet jauhoista ja sekoita. Lisää loput jauhot ja öljy ja vaivaa huolellisesti. Lisää tarvittaessa jauhoja, jotta taikinasta tulee kiinteä. Laita taikina kohoamaan lämpimään paikkaan liinan alle. Anna nousta kunnes taikina on kaksinketainen. 

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja anna uunipeltien kuumentua myös uunissa. Kaulitse kohonnut taikina kahdeksi pyöreäksi pizzaksi (tai yhdeksi isoksi levyksi) leivinpaperin päälle. Levitä päälle tomaattikastike ja täytteet. Kun uuni on kuuma, nosta leivinpaperin päällä oleva pizza kuumalle uunipellille ja paista uunissa noin 10 minuuttia.


Tomaattikastike:


1 tlk (400 g) tomaatteja tomaattimehussa
1 sipuli hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
1/2-1 tl suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Kuumenna kattilassa loraus oliiviöljyä ja lisää siihen sipuli ja valkosipulit kuullottumaan. Kun ne ovat hieman paistuneet lisää tomaatit tölkistä. Mausta suolalla, mustapippurilla ja yrteillä. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 15-20 minuuttia. Soseuta lopuksi kastike sauvasekoittimella ja tarkista maku.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Lihansyönnin terveysvaikutukset

Nyt lihattomana lokakuuna on hyvä nostaa esiin lihansyönnin terveysvaikutukset, niin hyvässä kuin pahassa. Faktahan on, että suurin osa ihmisistä syö aivan liika lihaa. Syöpäjärjestöt suosittelevat, että punaisen lihan käytön ei tulisi ylittää 300 g viikossa ja tästä lihavalmisteita (esim. pekoni ja makkara) erittäin vähän tai ei ollenkaan.

Toki lihalla on hyviäkin terveysvaikutuksia. Esimerkiksi se sisältää paljon proteiinia, rautaa, sinkkiä ja B12-vitamiinia. Joten jos syö pelkästään kasvisruokaa on pidettävä huoli, että näitä aineita saa tarpeeksi. Olen kuullut, että monilla on suuri epäilys juuri siitä, että saako kasvisruoasta riittävästi proteiinia. Tämä ei todellakaan pitäisi olla ongelma. Esimerkiksi soija, linssit ja pavut sisältävät paljon proteiinia. Soijarouheessa on jopa enemmän proteiinia kuin lihassa sekä myös vähemmän ja parempilaatuista rasvaa.

Erilaisissa tutkimuksissa on todettu runsaan lihan käytön olevan yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpäkuolleisuuteen. Lihajalosteet ovat kuitenkin vielä pahempia. Erään tutkimuksen mukaan pari siivua pekonia (35 g) päivässä kasvatti ennenaikaisen kuoleman riskiä 20 %. Joidenkin tutkimusten mukaan kuitenkaan kohtuullisella käytöllä ei olisi haittavaikutuksia ja maltillinen lihakäyttö voisi olla jopa hyödyllistä terveydelle.

Mikä sitten on maltillista käyttöä? Sen jokainen päättää toki itse. Mutta monien asiantuntijoiden mukaan lihaa ei tulisi syödä päivittäin ja liha-annokset tulisi pitää pieninä. Aterialla siis pääosin kasviksia ja pieni määrä lihaa sitä täydentämässä. Nykyisin kun on tapana, että liha on pääosassa ja ehkä hieman kasviksia voi olla lisukkeena. Monella voi siis tuo 300 g lihaa tulla helposti syödyksi päivässä, jos aamulla ja illalla syö kinkkua leivällä sekä lounaaksi ja päivälliseksi lihapitoisen aterian.

Tähän aiheeseen liittyen katsoin Ylen Prisma-dokumentin: Voinko syödä lihaa?, joka on siis enää 5 päivää katsottavissa Yle areenassa. Dokumentissa toimittaja kokeili kuukauden ajan syödä joka päivä 130 grammaa lihaa, joka on yli saantisuositusten. Tämä määrä on esimerkiksi 2 siivua pekonia ja pieni jauhelihapihvi tai 1 makkara ja pari kinkku siivua tai 1 pihvi/porsaankyljys. Ei siis kuulosta kovin isolta määrältä. Toimittaja oli ennen syönyt keskimäärin 60-70 g päivässä ja kuukauden syötyään kaksinkertaisen määrän terveyshaitat nousivat esiin. Hän lihoi kolme kiloa ja rasva lisääntyi etenkin vatsan seudulla. Myös kolesteroli ja verenpaine nousivat merkittävästi.

Runsas lihasyönti ei siis varmasti ole kenellekään eduksi, mutta tuskin totaalikieltäytyminenkään ainakaan kaikille sopii. Joten minun mielipiteeni ainakin on, että kaikkea voi syödä kohtuudella. Lihaton lokakuu on nyt hyvä tilaisuus kokeilla miten pärjää kasvisruoalla ja ehkä huomata terveysvaikutuksia omassa kehossa. Jotkut osallistuvat lihattomaan lokakuuhun eläinten tai ilmaston takia, mutta minulle suurin syy on oma terveys. Pidän kasvisruoasta, mutta totaalisesti kasvissyöjäksi en alkaisi, onhan se liha kuitenkin hyvää. Kuten tähän astikin ja lihattoman kuukauden jälkeen, aion syödä lihaa mutta vain pari kertaa viikossa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Omena-kaneli-kaurapuuro


Tämä helppo ja herkullinen puuro sopii hyvin aamupalaksi varsinkin silloin kun tavallinen kaurapuuro alkaa kyllästyttämään.

Ohje (kahdelle):


6 dl maitoa (tai vettä)
3 dl kaurahiutaleita
1 vihreä omena
1 tl kanelia
suolaa
kaneli-sokeria

Kuumenna kattilassa maito kiehuvaksi ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet. Keitä puuroa pakkauksen ohjeen mukaan. Raasta omena karkeaksi raasteeksi. Mausta kypsä puuro suolalla ja lisää joukkoon omena-raaste ja kaneli. Sekoita hyvin ja tarjoile. Valmiin annoksen päälle voi lisätä vielä kaneli-sokeria.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Nopea muki-suklaakakku mikrossa







Viettäessä yksin kotona lauantai-iltaa pääsi suklaahimo yllättämään. Niinpä herkuttelin tällä todella nopealla ja herkullisella suklaakakulla sekä kupillisella hyvää teetä.

Tämä kakku valmistuu helposti mikrossa ja ainekset löytyät valmiiksi kaapista. Tiskiäkään ei tule paljon, vain muki ja lusikka. Kannattaa varata tarpeeksi iso muki, jotta kakku mahtuu kypsymään ja kohoamaan. Kakku on melko tuhti ja iso, mutta sopii hyvin yhdelle jos on kova herkkunälkä. Muki-kakun voi hyvin myös herkutella kahden ihmisen kesken. Kakusta voi tehdä kypsän ja ilmavan tai sitten mehevän ja löysän, ihan mistä itse vain pitää.


Ohje:


4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1/4 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
2 rkl öljyä
2 rkl maitoa

Sekoita kuivat aineet ensin mukissa. Lisää muna, öljy ja maito. Sekoita huolellisesti. Kuumenna mikrossa noin 1-2 minuuttia mikron tehosta ja halutusta kypsyysasteesta riippuen. Itse pidin kakkua mikrossa hieman yli minuutin, jolloin kakusta tuli ihanan pehmeää ja osa siitä oli vielä löysää.

Soija-vorschmack




Vorschmack on ruoka jonka nimi on ainakin minulle lähes mahdoton kirjoittaa, koska aina meinaa lipsahtaa worsmack (?!). Tämä ruoka on siis alunperin lampaan- ja /tai naudanlihasta valmistettava liharuoka, joka tarjotaan yleensä uuniperunoiden sekä smetanan, etikka-kurkkujen ja -punajuurien kera. Ruoka on siis eräänlainen jauhelihakastike, jonka maustaa anjovis (tai silli), sipuli, valkosipuli ja tomaattipyree ja jota haudutetaan pitkään.

Kasvisversion tästä saa käyttämällä soijarouhetta. Tämä on minun suosikki tapani käyttää soijarouhetta, koska tällä reseptillä siihen saa rutkasti makua. Ja kerran tarjottuani tätä ystävilleni, he eivät edes tajunneet että kyseessä oli kasvisruoka. Kuvat ovat kyllä nyt todella huonoja, mutta eikö näytäkin silti ihan lihalta?

Tällä ohjeella kastiketta tuli melko paljon ja se riitti noin kymmenelle pienehkölle perunalle, joten ruokaa riitti siis neljälle nälkäiselle syöjälle ja hieman jäi yli. Meillä uuniperunan ja soija-vorschmackin lisukkeena oli smetanaa, etikkakurkkuja ja kaali-porkkana-omena-salaattia.

Ohje:


4 dl soijarouhetta
1 l kasvislientä
2 sipulia
2 solo-valkosipulia
n. 10 anjovisfilettä
1 prk (70 g) tomaattipyrettä
öjyä
mustapippuria

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Paloittele myös anjovisfileet. Kuumenna paistokasarissa öljyä ja lisää siihen sipulit ja valkosipulit kuullottumaan. Paista niitä hetki ja lisää sitten anjovikset. Hetken kypsyttyään anjovikset sulavat pannulle ja antavat siten ihanan maun ruoalle. Lisää joukkoon soijarouhe ja paista sitä hetki. Kaada kasvislientä hieman kerrallaan ja anna sen imeytyä soijarouheeseen. Lisää myös tomaattipyree ja mausta pippurilla. Hauduta soijaa kannen alla kunnes se imee nesteen ja on kypsää. Tarkista lopuksi maku.


torstai 2. lokakuuta 2014

Punajuuripihvit, couscous ja minttu-jugurtti-kastike



Punajuuri on niin herkullista, että siihen ei taida koskaan kyllästyä. Syksyllä on muutenkin hyvä suosia kotimaisia juureksia, joita saa hyvin edullisesti. Tällä kertaa valmistimme punajuuresta kasvispihvejä ja lisukkeeksi oli couscousia sekä raikasta minttu-jugurtti-kastiketta. Pihvejä on hyvä tehdä paljon, jolloin niistä saa ruokaa useammaksi päiväksi ja ei tarvitse joka päivä kokkailla uusia ruokia.

Punajuuripihvit (n. 13 kpl):


500 g punajuuria
500 g perunoita
1 iso sipuli
1 solo valkosipuli
1,5 dl korppujauhoja
4 kananmunaa
n. 1 tl suolaa
musta- ja/tai valkopippuria

Kuori kaikki kasvikset. Raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi sekä perunat, sipuli ja valkosipuli hienoksi raasteeksi. Valuta siivilässä ylimääräinen neste pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Muotoile massasta pihvejä uunipellille leivinpaperin päälle. Kypsennä pihvejä 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.



Kastiketta varten sekoita turkkilaisen jugurtin joukkoon hieman suolaa, pippuria ja sokeria. Purista joukkoon limen mehua ja hienonna reilusti tuoreita mintun lehtiä. Tarkista maku.

Lisukkeeksi sopii loistavasti couscous, joka valmistuu helposti ja nopeasti. Valmista couscous pakkauksen ohjeen mukaan.


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ei tarvitse olla kaikkkiruokainen, mutta elämä on mukavampaa jos on



Katsoin eilen mielenkiintoisen ohjelman ruokainhosta. Kyseessä oli Yle TV1:n Prisma studio, joka on katsottavissa Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/2270104. Ohjelmassa pohdittiin mistä ruokainho syntyy ja miten siitä voi päästä eroon.

Hyvä kohta ohjelmassa oli kun toimittaja kysyi kokilta, että pitäisikö ihmisen olla kaikkiruokainen ja kokki vastasi "Ei...ei välttämättä...mutta elämä on mukavampaa jos on". Tämä on mielestäni täysin totta. Jokaisella meistä on varmasti jokin ruoka, josta ei pidä tai jopa inhoaa, myös minulla. Usein inholle ei välttämättä löydy edes järkevää syytä. Jokainen saa tykätä ja inhota juuri niitä ruokia kuin haluaa, mutta onhan se toki itselle ja muillekin helpompaa jos olisi kaikkiruokainen.

Syitä ruokainholle voi olla esimerkiksi sairastuminen tai huonovointisuus tietyn ruoan jälkeen, vaikka syy ei olisikaan edes ruoassa. Myös muu negatiivinen muisto ruokaan liittyen, esimerkiksi pakottaminen, voi olla syynä ruokainholle. Monesti täysin vieras tai outo ruoka voi herättää inhon tunteita, vaikka ruokaa ei olisi ikinä maistanutkaan.

Prisma studiossa oli vieraana kaksi kokkia, jotka valmistivat hyönteisistä ruokaa. Tarjolla oli toukka-tempuraa tyrni-chilikastiikkeella sekä sirkkoja suklaafonduen ja valdemapyreen kera. Suurimmalle osalle länsimaalaisista ihmisistä tämä olisi juuri sellaista ruokaa, joka herättäisi inhon tunteita. Toisaalta tähän on hyvä verrata esimerkiksi etanoita, ovathan nekin ällöttäviä nilviäisiä ja silti monen suurinta herkkua. Myös katkaravut ovat varmasti tuntuneet aluksi inhottavalta ajatukselta kun joku on keksinyt niitä syödä ja nykyään nekin ovat monelle aivan tavallista ravintoa. Joten varmasti tulemme syömään hyönteisiä jonakin päivänä. Minua ainakin kiinnostaisi maistaa, sen verran herkullisilta nuo kokkien valmistamat ruoat näyttivät.

Ohjelmassa mainittiin, että usein ruokainho on yhteydessä myös kasvisten vähäiseen käyttöön. Monille ihmisille juuri tietyt kasvikset ovatkin niitä inhokkeja. Esimerkiksi avomieheni suurin inhokkiruoka oli kaali, jota hän ei voinut sietää. Toisaalta hän oli syönyt sitä viimeksi useita vuosia sitten koulussa. Yritin siis pikkuhiljaa kokata erilaisia kaaliruokia, jotta hän oppisi niitä maistelemaan. Ja yllätyksekseni kokeilut kannattivat, sillä tänä keväänä hän sanoi todella pitävänsä kaalikeitosta.

Entäs ne omat inhokkini sitten? Yksi ruoka, joka ainakin tulee mieleen ovat juuri etanat. Monille ne ovat suurta herkkua voin ja valkosipulin tai vaikka homejuuston kera. Ja itseänikin tuo makuyhdistelmä houkuttelisi, mutta jotain niissä etanoissa on joka inhottaa. Muistan itsekin pienenä lapsena tykänneeni niistä, mutta sitten jostain syystä en nykyään voi niitä syödä.

Ohjelmassa kerrottiin, että ruokainhosta voi päästä eroon, jos on todella motivaatiota ja kun tarpeeksi monta kertaa maistaa ruokaa positiivisessa ilmapiirissä. Muistan, että en ole joskus pitänyt esimerkiksi munakoisosta, ja nykyään se on minulle suurta herkkua. Tarpeeksi kun vain on maistellut eri tavoin valmistettuna ja positiivisessa tilanteesta, niin olen alkanut siitä pitämään.

Rohkeasti siis maistelemaan erilaisia ruokia. Varsinkin nyt lihattomana lokakuuna on hyvä syy kokeilla ruokia, joita ei muuten välttämättä tulisi syötyä. Ja lopulta vanhoista inhokeista voi muodostua uusia suosikeita.

Kaalilaatikko soijarouheella


Tällä resptillä on hyvä aloittaa Lihaton lokakuu 2014. Toivottavasti moni muukin on minun tavoin päättänyt lopettaa tai vähentää merkittävästi lihansyöntiä lokakuun ajaksi. Ja vaikkei olisikaan on silti hyvä välillä syödä kasvisruokia. Tästä ruoasta ei melkein edes huomaa onko joukossa lihaa vai soijarouhetta.

Ohje:


reilu kilo kaalia
2 sipulia
1,5 dl puuroriisiä + 4 dl vettä + suolaa
2,5 dl soijarouhetta
5 dl kasvislientä
2 dl kermaa
3 rkl siirappia
1 rkl meiramia
1 dl vettä
1 tl suolaa
pippuria
öljyä

Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kunnes se on kypsää. Pilko kaali ja sipulit. Kuullota kaalia pienissä erissä pannulla öljyssä ja siirrä sitä mukaa sivuun odottamaan. Lopuksi kullota hetki sipuleita pannussa ja lisää niiden joukkoon soijarouhe hetkeksi paistumaan. Kaada joukkoon kasvisliemi ja anna soijarouheen turvota. Voitele uunivuoka ja kaada siihen riisi, kaali ja soijarouhe sekaisin. Sekoita kulhossa kerma, tilkka vettä ja kaikki mausteet. Kaada liemi vuokaan. Kypsennä laatikkoa 175 asteisessa uunissa noin tunti ja anna vielä vetäytyä ennen tarjoilua.