Ei tarvitse olla kaikkkiruokainen, mutta elämä on mukavampaa jos on

Katsoin eilen mielenkiintoisen ohjelman ruokainhosta. Kyseessä oli Yle TV1:n Prisma studio, joka on katsottavissa Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/2270104. Ohjelmassa pohdittiin mistä ruokainho syntyy ja miten siitä voi päästä eroon.

Hyvä kohta ohjelmassa oli kun toimittaja kysyi kokilta, että pitäisikö ihmisen olla kaikkiruokainen ja kokki vastasi "Ei...ei välttämättä...mutta elämä on mukavampaa jos on". Tämä on mielestäni täysin totta. Jokaisella meistä on varmasti jokin ruoka, josta ei pidä tai jopa inhoaa, myös minulla. Usein inholle ei välttämättä löydy edes järkevää syytä. Jokainen saa tykätä ja inhota juuri niitä ruokia kuin haluaa, mutta onhan se toki itselle ja muillekin helpompaa jos olisi kaikkiruokainen.

Syitä ruokainholle voi olla esimerkiksi sairastuminen tai huonovointisuus tietyn ruoan jälkeen, vaikka syy ei olisikaan edes ruoassa. Myös muu negatiivinen muisto ruokaan liittyen, esimerkiksi pakottaminen, voi olla syynä ruokainholle. Monesti täysin vieras tai outo ruoka voi herättää inhon tunteita, vaikka ruokaa ei olisi ikinä maistanutkaan.

Prisma studiossa oli vieraana kaksi kokkia, jotka valmistivat hyönteisistä ruokaa. Tarjolla oli toukka-tempuraa tyrni-chilikastiikkeella sekä sirkkoja suklaafonduen ja valdemapyreen kera. Suurimmalle osalle länsimaalaisista ihmisistä tämä olisi juuri sellaista ruokaa, joka herättäisi inhon tunteita. Toisaalta tähän on hyvä verrata esimerkiksi etanoita, ovathan nekin ällöttäviä nilviäisiä ja silti monen suurinta herkkua. Myös katkaravut ovat varmasti tuntuneet aluksi inhottavalta ajatukselta kun joku on keksinyt niitä syödä ja nykyään nekin ovat monelle aivan tavallista ravintoa. Joten varmasti tulemme syömään hyönteisiä jonakin päivänä. Minua ainakin kiinnostaisi maistaa, sen verran herkullisilta nuo kokkien valmistamat ruoat näyttivät.

Ohjelmassa mainittiin, että usein ruokainho on yhteydessä myös kasvisten vähäiseen käyttöön. Monille ihmisille juuri tietyt kasvikset ovatkin niitä inhokkeja. Esimerkiksi avomieheni suurin inhokkiruoka oli kaali, jota hän ei voinut sietää. Toisaalta hän oli syönyt sitä viimeksi useita vuosia sitten koulussa. Yritin siis pikkuhiljaa kokata erilaisia kaaliruokia, jotta hän oppisi niitä maistelemaan. Ja yllätyksekseni kokeilut kannattivat, sillä tänä keväänä hän sanoi todella pitävänsä kaalikeitosta.

Entäs ne omat inhokkini sitten? Yksi ruoka, joka ainakin tulee mieleen ovat juuri etanat. Monille ne ovat suurta herkkua voin ja valkosipulin tai vaikka homejuuston kera. Ja itseänikin tuo makuyhdistelmä houkuttelisi, mutta jotain niissä etanoissa on joka inhottaa. Muistan itsekin pienenä lapsena tykänneeni niistä, mutta sitten jostain syystä en nykyään voi niitä syödä.

Ohjelmassa kerrottiin, että ruokainhosta voi päästä eroon, jos on todella motivaatiota ja kun tarpeeksi monta kertaa maistaa ruokaa positiivisessa ilmapiirissä. Muistan, että en ole joskus pitänyt esimerkiksi munakoisosta, ja nykyään se on minulle suurta herkkua. Tarpeeksi kun vain on maistellut eri tavoin valmistettuna ja positiivisessa tilanteesta, niin olen alkanut siitä pitämään.

Rohkeasti siis maistelemaan erilaisia ruokia. Varsinkin nyt lihattomana lokakuuna on hyvä syy kokeilla ruokia, joita ei muuten välttämättä tulisi syötyä. Ja lopulta vanhoista inhokeista voi muodostua uusia suosikeita.